Pakastimen tuunaus

Oletko nähnyt ikinä tuunattua pakastinta? Minä en ollut, joten pakkohan sitä oli keksiä jotain kivaa oman pakastimen kylkeä koristamaan. Tässä siis lisää minibudjetin sisustusta.

Tällainen siitä tuli. Nyt minuun iski muuten hirmuinen epäily, että tajuaakohan tätä kukaan. Nooo, pikkuvikoja. Kunhan minä älyän :D

Eihän siihen tarvittu kuin puolen vuoden tuumailu ja pakastintuunaukseni on viimein valmis. En halunnut tehdä pakastimesta liian räikeää (sen verran ruma laitos se on, että turha korostaa sitä liikaa :D), mutta jotain pientä hauskaa siihen oli saatava. Ja kukapa ei pitäisi jäätelöstä? Auttaahan se melkein jokaiseen vaivaan ;)

Käyttämäni tarra-arkin ostin muuten eräästä teippauksia tekevästä mainostoimistosta pari metriä kahdella eurolla. Saman tyylistä tarraa saa esimerkiksi Sinooperista, mutta se maksaa n. 6,90 euroa per metri. Ihan hyvä diili siis, teippausfirmoille kun semmoiset pikkupalat ovat roskiin joutavaa tavaraa.

Nyt kun sain jo lähes ikuisuushankkeeksi muodostuneen pakastimen valmiiksi, voin viimein alkaa miettiä, mitä voisin kämppään seuraavaksi tehdä. Kylppäri, vaatehuone ja iso kenkäkasani tarvitsisivat ainakin fiksummat ja nätimmät säilytysratkaisut. Pitää katsoa, että mitähän kivaa sitä keksisi seuraavaksi. :)

Näin sivuhuomautuksena muuten, että tuon keittiön maton olen virkannut kahdesta vanhasta lastenlakanasta.

Näin se tehdään

Hommaa tarraa/kontaktimuovia.

Piirrä haluamasi kuvio käsin tai koneella.

Tulosta "design".

Leikkaa kuvio irti paperista.

Piirrä paperista leikattua kuviota apuna käyttäen kuvio peilikuvana tarran taakse. Leikkaa irti.

Asettele kuvio pakastimen kylkeä koristamaan.

Valmis!

Aurinko!!!

Rakastan valoa ja rakastan aurinkoa. Nyt, monen kuukauden etäsuhteemme muuttui taas paljon läheisemmäksi. Edes hetkeksi.

Panoramaa Kainuun korvesta. Minusta on niin ihanaa, kun kaikki ei ole enää harmaata, kun aurinko on taas täällä!

Perjantaina iski täydellinen mökkihöperöityminen. Sairastin koko viikon neljän seinän sisällä, joten viikonlopuksi minun oli aivan pakko päästä pois. Lähdin Kainuu/Pohjois-Karjala-reissulle porukoiden ja poikaystävän luokse kyläilemään.

Koko viikonlopun oli aivan mielettömän kaunis ilma. Lunta oli vaikka kuinka paljon, tykkylumi koristi puita ja koko komeuden kruunasi AURINKO! Monta pitkää kuukautta pimeydessä ja viimein kevät alkaa näyttää kyntensä.

Aurinko ei kuitenkaan vielä pääse kaikkialle. Hieman mörkömetsän tuntua :D

Tästä kuvasta tulee minulle mieleen suomalainen versio niistä ihanista, kukkivista japanilaisista kirsikkapuista. En tiedä, että mistä se johtuu, putoavasta lumesta?

Minun ei tarvitse edes käyttää paljon mielikuvitusta, että pystyn melkein näkemään lumen hiekkana. Kuumaa hiekkaa varpaissa hiekkarannalla... Tule jo kesä!

Ja lopuksi vielä poikaystävän porukoiden koira. Tämä on muuten varmaan ensimmäinen eläin, joka ei pidä minusta ei sitten niin yhtään. Suurin osa eläimistä kyllä tuntuu tunnistavan eläinrakkaan ihmisen, mutta tälle en kelpaa :D Mokomakin.

Että semmoinen viikonloppu se. Nautiskelin vain ihanista maisemista. Mahtaako ketään kiinnostaa katsella tällaisia valokuvapainotteisia juttuja myös tulevaisuudessa? :D

Hattara-aivoituksia

Aivot ovat hattaraa ja raajat vetelät kuin ylikypsä spagetti.

En ole hylännyt teitä, vaikka en ole pitkään aikaan pystynytkään postaamaan! Viikonloppuna oli poikaystävä luonani viettämässä viikonloppua ja silloinhan en suostu mitään muuta tekemään kuin viettämään aikaani hänen kanssaan. Heti alkuviikosta sitten nousikin törkeä kuume, jonka kanssa olen nyt sitten kärvistellyt kodin vankina.

Olen kuolla tylsyyteen! Sairastaminen on ihan pahinta. Tekisi hirveästi mieli tehdä jotain, mutta olo on vain niin vetämätön, että hyvä kun jaksaa edes mehukuppia nostaa. Sain tänään antibiootit tähän angiinaan, joten jospa sitä viikonloppuna sitten jaksaisi jo kunnolla postaillakin. Pakastimen tuunaus on ainakin jo aikas hyvällä mallillla...

Kellohameellinen kirjavuutta

Harmi kyllä minä en taida ikinä olla muodissa. Muotioikkuna en aina löydä kaupoista haluamaani, joten nyt päätin ensimmäistä kertaa kokeilla olla oman elämäni ”vaatesuunnittelija”.

Sain eilen hamoiseni valmiiksi ja tällainen harmauden piristäjä siitä tuli. Anteeksi hirveä kuva, mutta oli piiiiiiitkä päivä. :D

En mene muotien mukana, joten en lähes koskaan löydä vaatekaupoista juuri sitä, mitä haluaisin. Minusta on naurettavaa, että vaatteiden muodot vaihtelevat vähän väliä muodin mukana, sillä eiväthän naisten vartalonmuodot miksikään muutu. Omalle vartalolleni eivät läheskään kaikenlaiset vaatteet käy, sillä näytän useimmissa vaatemalleissa aivan makkarankuoreen survotulta gorillalta.

Olen jo pitkään haaveillut vaatteiden ompelemisesta itselleni. Tähän mennessä siihen ei vain ole löytynyt rohkeutta. Tiistai-iltapäivällä iski kuitenkin hirmuinen ompeluinspiraatio, joten pienen kaavasurffailun jälkeen huomasin jo juoksevani kangasostoksille. Tavalliseen älykkääseen tapaani valitsin harjoittelukankaaksi Marimekon Siirtolapuutarha-kuosin. Epäonnistumisen mahdollisuutta en siis hirveämmin itselleni jättänyt. Vaikka lopputulos olisi muistuttanut enemmän pilkkihaalaria kuin hametta, niin pakko sitä olisi käyttää, sen verran ne kankaat maksoivat.

En kehtaa tässä jakaa hameen ohjetta, koska ostin ohjeen ja kaavat Leikkaa ja ompele –sivustolta. Käytännössä jouduin kuitenkin säveltämään ohjeen omasta päästäni, koska sivustolta saamani oli niin kuppainen. Latasin siis sivustolta hameen kaavan, joka oli jaettu niin, että sen pystyi tulostamaan tavallisille A4-arkeille ja kokoamaan itse isoksi kaavaksi. Tämä käytäntö oli siis todella kätevä ja halpa, mutta sekava ohje ja noin 5 numeroa normaalia kokotaulukkoa isompi kaava olivat aiheuttaa minulle verenpainetta ja harmaita hiuksia jo tässä iässä.

Loppu hyvin – kaikki hyvin, sain siis hameen lopulta valmiiksi ja olen kyllä todella tyytyväinen siihen. Ihana arjenpiristäjä. Voisin seuraavaksi tehdä tällaisen jostain mustasta tai mustavalkeasta kankaasta. Jos piirrän ensi kerralla kaavat itse, niin voisin jakaa ohjeen teidänkin kanssanne.

Kolmiokynnet

Kynnet kaipasivat piristystä ja halusin koittaa jotain erilaista. Ja tällainenpa oli lopputulos. Näistä teipeillä leikkimisestä voisi varmaan keksiä vaikka kuinka monta variaatiota.

Nämä eivät ole mitkään pikakynnet (lakkojen kuivattelun takia), joten nyt jos koskaan kannattaa yhdistää kynsien laitto ja vaikkapa leffailta.

Tämä postaus on nyt vain tällainen hyvin nopsa rykäisy eilen tehdyistä kynsistä. Minulla on nyt monta projektia päällekäin tekeillä ja pääni kuhisee ideoita, joita haluaisin päästä toteuttamaan. Kaikelle ei ole aikaa, mutta olen nyt kirjannut paljon ideoita ylös. Niitä tullaan sitten pikkuhiljaa näkemään täällä blogissakin varmasti. Viimeisimpänä hullutuksena on se, että aloin tänään ihan extempore ompelemaan itselleni huippuhienoa hametta. Katsotaan nyt, että tuleeko siitä edes mitenkään hametta muistuttava kapistus. :D

Sain juuri noin puolituntia sitten tietää, että sain kesätöitä ensi kesäksi! Olen aivan mielettömän innoissani. Menen siis kotikaupunkiini Nurmekseen töihin paikalliselle kirjapainolle. Nyt pääsemme ensimmäistä kertaa ikinä asumaan poikaystäväni kanssa samalla paikkakunnalla viikkoa pidemmän ajan kerrallaan! Mietinkin jo salaa, että kummallakohan meistä mahtaa mennä hermot ensimmäisenä toiseen. :D

Näin se tehdään

Aloitin sillä, että lakkasin kynnet erivärisiksi kolmella lakalla. Tällä ei varmaan ole niin väliä, vaan voit aloittaa myös samanvärisiksi lakatuilla kynsillä.

Lakan kuivuttua kunnolla, liimaa teippi vinottain, jotta saat maalattua kolmion. HUOM! Tässä ei riitä, että lakka on pinta kuiva, koska muuten teippi repii lakkakerroksen mukanaan pois. Kannattaa siis antaa kuivua kunnolla.

Lakkaa kolmio. Kannattaa lisätä lakkaa vain ohut kerros, sillä lakka voi lähteä liukumaan teipin alle, jos sitä on litroittain kynnellä.

Poista teippi vasta, kun lakka on kuivunut.

Ja sitten vain lakkailemaan kynsiä erivärisiksi, kolmeen jaetuiksi osioiksi. Voit käyttää myös kahta teippiä maalataksesi keskimmäisen kolmion.

Ja tässä vielä lopputulos hieman lähempää.

Käytetyt lakat

Hymyilevä purkkapurkki

Kirpparille upposi tällä viikolla 125,40 euroa, mutta kyllä kannatti! Taisin nimittäin tehdä parhaimman kirppislöytöni ikinä. :)

Minun oli tarkoitus lähteä tänään viettämään iltaa kavereiden kanssa. Huonovointisena ei kuitenkaan huvittanut lähteä minnekään. Illan ratoksi tuunasin sitten itselleni purkkapurkin, jonka löysin kirpparilta 40 sentillä.

Minun viikonloppuni alkoi jo torstaina iltapäivällä, joten kerrankin on ollut aikaa ottaa rennosti. Olen aivan mielettömän innoissani kameravälineperheeni uusimmasta jäsenestä, jonka löysin kirpparilta. Minulla oli jo ennestään yksi ulkoinen salama, mutta kahdella kuvaaminen on hieman monimutkaisempi juttu. Siitä kertoo varmaan jo se, että minulta pääsi riemunkiljahdus, kun sain molemmat salamat edes välähtämään automaatilla.

Paras koskaan tekemäni kirppislöytö on tämä Canon Speedlight 430EX -salama, jonka sain 125 eurolla. Näistä saa uutena pulittaa puolikkaan hevosen.

Siksipä olen nyt pari päivää kahlannut läpi "Välähdyksiä" -nimistä kirjaa, joka kertoo salamavalokuvauksesta. Joo, kuullostaa varmaan todella tylsältä. Innokas harjoitteluni tarkoittaa toivottavasti kuitenkin sitä, että tulevaisuudessa kuvani täällä blogissa tulevat olemaan parempilaatuisia. Ja se jos mikä ilostuttaa.

Näin se tehdään

Tältä rasia näytti ostettaessa. Ihan soma, mutta en ole koskaan älyttömästi pitänyt tällaisesta jouluhilpetööristä. Mitä sillä tekee sen 51 viikkoa vuodesta?

Kannattaa teipata purkin sisäosat todella "ammattimaisesti".

Maalaa pohja valkealla spraymaalilla ja kansi mustalla.

Täytyy toki muistaa maalata myös omat sormet!

Maalaa kanteen valkea hammas joko sapluunan kanssa tai vapaalla kädellä akryyleillä.

Maalaa akryyleillä hampaalle tyytyväinen naama. Epätäydellisyys on kaunista :D

Niin ja muuten! Keksin viimein, kuinka tuunaan pakastimeni. Suunnitelma muuttuu toteutukseksi, kunhan vain ehdin. Eihän tätä inspiraatiota odoteltukaan kuin puoli vuotta. :D

Sotkunuttura

Kahta asiaa tuntuu aina olevan liian vähän. Nimittäin tukan tuuheutta ja aikaa laittautua aamuisin. Onneksi keksin viimeinkin, kuinka saan ohuttakin ohuempaan tukkaani taiottua pörröisen ja supernopean arkinutturan.

Tämän sotkupesän tekemiseen meni aikaa vajaa 5 minuuttia.

Taika-aineena toimii hiuspuuteri. Se on tähän asti ainoa tuote, jolla omia ohuita ja superliukkaita hiuksiani saa tupeerattua isoksi ja kestäväksi palloksi.

Koulu on taas alkanut, joten sängystä joutuu kampeutumaan aivan liian aikaisin. Varsinkin hiuksien laittamiseen jaksan aivan liian harvoin aamuisin keskittyä. Kun hiukseni ovat viimein kasvaneet, täytyy niistä kuitenkin ottaa ilo irti. Siksi päätin, että minun täytyy keksiä helppoja, omaan päähän soveltuvia kampauksia. Tässä on niistä ensimmäinen, toivottavasti joku muukin pitää siitä. Hullaannuin tästä itse siksi, että hiukseni eivät ikinä riitä esim. Youtubessa oleviin hiustutoriaaleihin, jotka on tehnyt joku, jolla on itsellään kilon verran hiuksia.

Näin se tehdään

Eli aluksi laita hiukset ponnarille.

Laita hiuksiin kampauksen jujua eli hiuspuuteria.

Tupeeraa hiukset osioissa aloittaen päälli hiuksista.

Tältä hiukset näyttivät nopean tupeerauksen jälkeen.

Muotoile pehkosta sekainen pallo ja kiinnitä latvat nutturan sisään parilla pinnillä.