Harmi kyllä minä en taida ikinä olla muodissa. Muotioikkuna en aina löydä kaupoista haluamaani, joten nyt päätin ensimmäistä kertaa kokeilla olla oman elämäni ”vaatesuunnittelija”.
En mene muotien mukana, joten en lähes koskaan löydä vaatekaupoista juuri sitä, mitä haluaisin. Minusta on naurettavaa, että vaatteiden muodot vaihtelevat vähän väliä muodin mukana, sillä eiväthän naisten vartalonmuodot miksikään muutu. Omalle vartalolleni eivät läheskään kaikenlaiset vaatteet käy, sillä näytän useimmissa vaatemalleissa aivan makkarankuoreen survotulta gorillalta.
Olen jo pitkään haaveillut vaatteiden ompelemisesta itselleni. Tähän mennessä siihen ei vain ole löytynyt rohkeutta. Tiistai-iltapäivällä iski kuitenkin hirmuinen ompeluinspiraatio, joten pienen kaavasurffailun jälkeen huomasin jo juoksevani kangasostoksille. Tavalliseen älykkääseen tapaani valitsin harjoittelukankaaksi Marimekon Siirtolapuutarha-kuosin. Epäonnistumisen mahdollisuutta en siis hirveämmin itselleni jättänyt. Vaikka lopputulos olisi muistuttanut enemmän pilkkihaalaria kuin hametta, niin pakko sitä olisi käyttää, sen verran ne kankaat maksoivat.
En kehtaa tässä jakaa hameen ohjetta, koska ostin ohjeen ja kaavat Leikkaa ja ompele –sivustolta. Käytännössä jouduin kuitenkin säveltämään ohjeen omasta päästäni, koska sivustolta saamani oli niin kuppainen. Latasin siis sivustolta hameen kaavan, joka oli jaettu niin, että sen pystyi tulostamaan tavallisille A4-arkeille ja kokoamaan itse isoksi kaavaksi. Tämä käytäntö oli siis todella kätevä ja halpa, mutta sekava ohje ja noin 5 numeroa normaalia kokotaulukkoa isompi kaava olivat aiheuttaa minulle verenpainetta ja harmaita hiuksia jo tässä iässä.
Loppu hyvin – kaikki hyvin, sain siis hameen lopulta valmiiksi ja olen kyllä todella tyytyväinen siihen. Ihana arjenpiristäjä. Voisin seuraavaksi tehdä tällaisen jostain mustasta tai mustavalkeasta kankaasta. Jos piirrän ensi kerralla kaavat itse, niin voisin jakaa ohjeen teidänkin kanssanne.
